Tanssilattialta Siidan perusnäyttelyssä

Met olimma kahen päivän työreissussa Inarissa. Sielä vietethiin valtakunnallisia museopäiviä ja koolla oli museoväkeä ympäri Suomen. Meitä oli meän museosta sielä kolme: johtajaitte, mie ja toinen amanuenssi. Met emmä ollu tarpheeksi ajoissa varraamassa huonetta Inarin hotellista, ja siksi meän hääty mennä yöksi muuale. Saimma ison kämpän, ko hollitallin, Riutulasta Vasatokasta, 10 kilometriä kirkolta Angehliinkäsin. Soli oikhein kiva. Kartanolla oli opastauluja, jokka kerto Riutulan aluheen historiasta, ko sielä oli ollu 1905-1978 lastenkoti. Laukoimma pelloilla ja tienreunassa lukemassa tauluja, ja sivistimmä itteämmä. On mahottoman tähellistä tietää, että Riutulassa kasvatethiin pottuja 22 000 kg vuoessa. Vielä mahottoman tähellisempää on se, että met ehimmä taulut lukehmaan. Solis vainonnu universaali huono museo-omatunto, jos emmä olis ehtiny. Ja kuitenki yöllä museopäivien avajaisista takasitullessa, yöauringon räköttäessä ja tunturien lumiläikkien hohtaessa, met tajusimma, että ainaski kaks taulua oli jääny lukematta.

Museoihmiset on ihania. Net on viishaita ja älykhäitä ja villejä. On aina hauskaa nähhä tuttuja museotyyppejä ja toishaalta ehtiä tutustua ainaki parhiin kolhmeen uutheen museolaisheen. Niin tapahtu tälläki reissulla, ja soli nokko... mutta avajaisten loppupuolella Siidassa oli hetki, joka jäi hymyilyttähmään. Musiikki pauhas perusnäyttelysalissa, ja sielä tanssithiin. Mieki menin mukhaan piehneen sakhiin, jossa vähän vaihtu tanssijat sillä aikaa ko sielä tanssi jatku. Yhtenen juttu oli kuiteski se, että tanssijat oli yhtä lahtelaista lukhuun ottamatta entisen Lapin läänin aluheelta. Monta Siidalaista, mie, Lapin Ely-keskuksen väkeä, Kemin taidemuseon ihminen, pari muuta tuttua naamaa... Eteläläiset kävi varovasti vähän mulkasemassa sieltä alempaa käytävältä. Eikö etelässä tanssita? Vai eikö siihen sakhiin nytte vain sattunu kethään tanssi-intosta? Seminaarissa net istu, söi ja hörppi viiniä ja tiskuteeras mahoton. Mutta ei tanssinu! Meilä kuiten tanssithaan. Kauan ja hiki hatussa, juhlien lophuun asti! Lappilaiset museoihmiset net vasta villejä onki! Ja viishaita ja älykhäitä. Museoamanuenssi (lappilainen) ei kuiten päästä siutti mahollisuutta tanssia perusnäyttelyssä!